On tunnistettu avaintekijä, joka voi muuttaa parisuhteen kohtaloa
Amerikkalainen psykologi Mark Travers on tunnistanut yhden tekijän, joka voi pelastaa eron partaalla olevan suhteen. Hän kirjoitti siitä Forbesille kirjoittamassaan artikkelissa viitaten psykoterapeutti ja tutkija Shauna Fensken tuoreeseen tutkimukseen, joka julkaistiin Journal of Couple & Relationship Therapy -lehdessä.
Tutkijan työ valotti sitä, että keskeinen tekijä, joka voi muuttaa parisuhteen kohtaloa, on toivo.
”Se ei ole pelkkää haaveilua, vaan aktiivista uskoa siihen, että muutos on mahdollinen ja tavoittelemisen arvoinen. Pienikin toivon määrä kriisin alkuvaiheessa voi ennustaa, työskentelevätkö kumppanit vielä vuoden kuluttua avioliiton jälleenrakentamiseksi”, Travers totesi.
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä havainnoista on hänen mukaansa se, että avioeroaikeet ovat paljon yleisempiä kuin yleisesti luullaan, eivätkä ne sinänsä ole merkki lopusta.
”Tärkeintä on, ettei häpeä tai tukahduta tällaisia ajatuksia. Ne tulisi ottaa merkkinä, ei tuomiona. Niiden tunnustaminen ja niistä keskusteleminen auttaa ymmärtämään, mikä vaatii huomiota. Avoin puhuminen, pelkojen ja tyydyttämättömien tarpeiden myöntäminen on ensimmäinen askel muutokseen”, psykologi lisäsi.
Hän korosti myös, että jos pariskunnalla on edes pieni uskonpilkahdus muutoksen mahdollisuuteen, se voi käynnistää positiivisten toimien ketjureaktion.
Samalla psykologi selitti, että toivo syntyy tunteesta, että pystyy vaikuttamaan tilanteeseen.
”Älä odota, että kumppanisi muuttuu – aloita itsestäsi. Pienetkin askeleet, kuten tarkkaavainen kuuntelu, vilpitön anteeksipyyntö tai vähemmän arvostelu, voivat muuttaa parisuhteen ilmapiiriä. Juhli pieniä voittoja: rauhallinen keskustelu riidan sijaan, hymy, lämmin sana – kaikki tämä vahvistaa uskoa siihen, että muutos on mahdollinen”, – neuvoi asiantuntija.
Lisäksi hän korosti, että on normaalia, että on epäilyksiä, mutta niiden ei pidä antaa lamaannuttaa itseään.
”Toivo ei takaa avioliiton pelastumista, mutta se auttaa käymään kriisin läpi selkeämmin, kunnioittavammin ja katumatta – riippumatta siitä, mihin päätökseen lopulta päädyt”, psykologi totesi.
