Aikoinaan vilkkaan perhe-elämän jälkeen tyhjä talo voi aiheuttaa eristäytyneisyyden tunteita ja olla jopa hieman pelottavaa
Lasten kasvattamisen kaaoksessa elämä voi usein tuntua hektiseltä, ja on saattanut olla aikoja, jolloin on kaivannut tyhjän kodin rauhaa ja hiljaisuutta. Mutta kun muuttolaatikoiden pöly laskeutuu ja sinä ja kumppanisi olette joka ilta yksin, todellisuus voi tuntua hieman epämukavammalta kuin olisit toivonut.
Lastesi vieminen ensimmäistä kertaa kouluun tai heidän muuttamisensa erilliseen asuntoon on suuri tapahtuma, joka voi laukaista koko tunteiden kirjon, jota kutsutaan tyhjän pesän oireyhtymäksi. Saatat olla huolissasi lastesi hyvinvoinnista, innostunut tästä uudesta luvusta heidän – ja sinun – elämässäsi, nostalginen 18 viime vuoden jälkeen ja jopa hieman hämmentynyt, kun palaat ensimmäistä kertaa kotiin. Ja se voi vaikuttaa avioelämäänne. Nainen&Home keskusteli tästä parisuhdeasiantuntija ja lehden kolumnisti Anna Richardsonin kanssa.
Mitä tapahtuu, kun lapset lähtevät vanhempiensa luota
Aikoinaan vilkkaan perhe-elämän jälkeen tyhjä koti voi aiheuttaa eristäytyneisyyden tunteita ja olla jopa hieman pelottava.
Lasten lähteminen kotoa on usein käännekohta avioliitossa, ja on luonnollista katsoa kumppaniaan ja miettiä: ”Keitä me nyt olemme?”.
Vanhemmuus vaatii yleensä intensiivistä tiimityötä. Olette samalla sivulla, jonglööraatte koulutulosten, ruokailujen ja teinidraaman kanssa. Vaikka tämä yhteinen tavoite voi toimia liimana, se voi myös peittää alleen syvemmän kuilun.
Kaiken kiireen keskellä pariskunnista tulee helposti loistavia yhteishallinnoijia, kun romanttinen yhteys jää taka-alalle.
Mahdollisuus kasvuun
Kun lapset siis muuttavat pois, jäljelle jää paitsi hiljainen koti, myös vuosien ajan kertynyt tunnekuilu. Hyvä uutinen on, että surun sijaan voit nähdä tämän hetken voimakkaana mahdollisuutena muuttua.
Usein meitä vetävät puoleemme kumppanit, jotka auttavat meitä parantamaan lapsuuden haavoja. Ajan myötä käsittelemätön kipu voi tiedostamattaan nousta uudelleen pintaan, mikä sitten johtaa konfliktiin. Tärkeintä ei ole välttää tätä epämukavuutta, vaan suhtautua siihen uteliaasti ja empaattisesti.
Keskusteluja sydämestä
Yksinkertainen mutta tehokas työkalu, jota voit alkaa käyttää heti, on vuoropuhelu. Varaa aikaa keskustelulle – 20 tai 30 minuuttia – jossa toinen osapuoli puhuu tunteistaan ja toinen kuuntelee keskeyttämättä.
Tämän jälkeen kuuntelija heijastaa kuultua takaisin täysin tuomitsematta ja tunnustaa, että nämä tunteet ovat todellisia.
Osoita lopuksi empatiaa – yritä kuvitella, mitä toinen tuntee. Tämä saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se on uskomattoman voimakasta, ja jos harjoitat sitä säännöllisesti, voit siirtyä tunnetason etäisyydestä todelliseen tunnesiteeseen.
Toinen vaihtoehto on pitää viikoittaisia ”treffejä ilman esityslistaa”. Tämä voi olla kävelylenkki, museovierailu, pubin tietokilpailu – mikä tahansa, jossa ei ole kyse logistiikasta tai perheestä, vaan persoonallisuuksien uudelleen yhdistämisestä.
Muistele, mistä te molemmat nautitte ennen perheen perustamista. Mitä ihailitte? Mikä toi teidät yhteen? Mikä toi teidät yhteen? Mitä tarkalleen… Mitä rakastat ja arvostat tässä miehessä?
Älä pelkää hakea ammattiapua. Pätevä avioliittoneuvoja tai psykoterapeutti voi auttaa sinua tämän uuden vaiheen läpi ja työntää sinua syvempään ymmärrykseen.
Muista, että rakkaus pitkäaikaisessa parisuhteessa ei ole staattista, vaan se kehittyy. Etsimäsi rakkaus ei välttämättä ole sama rakkaus, jolla aloitit, vaan se voi olla jotain vanhempaa, viisaampaa ja jopa intiimimpää, jos sitä haluat.
