Kuva: avoimista lähteistä
Vanhemman tehtävä ei ole antaa lapselleen koko elämänsä, vaan jakaa se elämä, joka hänellä on, hänen kanssaan.
Lapsen kasvattamisesta tulee usein uhraus vanhemmille. Psykologit kuitenkin muistuttavat, että lapsi ei tarvitse ihanteellista äitiä tai isää, vaan eläviä ihmisiä, joilla on omat tunteensa ja kiinnostuksen kohteensa. Miten löytää tasapaino läheisyyden ja oman elämänsä välillä? Perhe- ja kokonaisvaltainen psykologi Anna Bogomolets kertoi RBC-Ukrainalle, miten kasvattaa lasta ja rakentaa suhde hänen kanssaan menettämättä itseään ihmisenä.
Yhteisen ajan laatu vai määrä?
Vahvan tunnesiteen muodostamiseksi lapseen ei ole tärkeää vain tuntikausien yhteinen aika, vaan myös lyhyet aidon huomion jaksot. On parempi olla 20-30 minuuttia ilman häiriötekijöitä kuin koko päivä ilman aitoa kontaktia.
”Sitoutuminen lapseen ei tapahdu välittömästi ja automaattisesti – se on prosessi, joka vaatii läsnäoloa, huomiota ja vilpittömyyttä. Usein vanhemmat eksyvät ’ihanteellisen äidin tai isän’ rooliin ja unohtavat itsensä ja omat rajansa”, Anna Bogomolets selittää.
Vanhempien on oltava rehellisiä
Vanhempien tulisi olla rehellisiä, kun he sanovat, että ”nyt on minun aikani tehdä töitä” tai ”tarvitsen vapaata” – tämä opettaa lasta kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja ja rakentaa terveitä ihmissuhteita tulevaisuudessa. Koko ajan ”supersankarina” oleminen on tie loppuunpalamiseen.
”Tässä syntyy todellinen harmonia – kun olet elävä ja aito, lapsi näkee sinut todellisena ja oppii hyväksymään itsensä sellaisena. Ollessasi oma itsesi lapsesi lähellä tarkoittaa sitä, että sallit itsesi tuntea tunteita, tunnistat omat tarpeesi ja puhut niistä samalla, kun kuulet lapsesi tarpeet”, psykologi sanoo.
Hän lisäsi, että itsensä hemmottelu ja itsensä jatkuva syrjään laittaminen ”vauvan vuoksi” ei ole sitä, mitä vauva todella tarvitsee, eikä se auta vanhempia olemaan tehokkaita, rauhallisia ja vilpittömiä.
Älä anna lapsellesi koko elämääsi
Vanhempien tehtävänä ei ole antaa lapselleen koko elämäänsä, vaan jakaa se elämä, joka heillä on, hänen kanssaan.
”Vauva tarvitsee isän tai äidin, joka on kokonainen, läsnä ja sisäisesti vakaa, eikä turhautunut tai uupunut jatkuvasta ’itsensä unohtamisesta'”, asiantuntija toteaa.
Lapsen on näytettävä tunteensa – ilo, väsymys, jopa ärtymys. Tämä opettaa lapselle, että tunteet ovat normaaleja, niitä voi elää ja niistä voi keskustella.
Ajattele ihmissuhteita tanssina
Kun annat aikaa itsellesi, et vie aikaa pois lapseltasi. Päinvastoin, näytät esimerkkiä kypsästä ihmisestä, joka arvostaa myös omaa elämäänsä.
”Kuvittele se kuin tanssi: liikutte yhdessä, mutta kummallakin on oma rytmi, vapaus ja tila. Käytännön askeleet ovat: varaa aikaa itsellesi, luo yhdessä pieniä rituaaleja, ilmaise tunteet rehellisesti ja näytä esimerkkiä terveestä tavasta elää niitä. Kun pidämme huolta itsestämme, pidämme huolta myös siteestä lapseen – siitä tulee syvä, aito ja pitkäaikainen”, Anna Bogomolets tiivistää.
Kommentit:
